Viiden virheen Timo upottaa siniset

Yritystä on. Taustatukea ja ymmärrystä on. Mutta sinisten gallupkäyrä ei nouse sitten millään.

Puoluesihteeri Torvinen pohtii kannatusasiaa tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehden jutussa neljän sivun verran. Kuten jokainen mediaa seurannut helposti huomaa, sinisten kohdalla uutiskynnys on poikkeuksellisen matalalla. Mistä johtuu, ettei prime-time-ruutuaika muutu kannatukseksi?

Timo ei näytä itse asiaa ymmärtävän, eikä kukaan sinisissä näemmä kehtaa asiaa ääneen lausua. Kerrotaan siis.

Kyse on ikivanhasta ristiriidasta: ”Minä vai Me.” Muinainen kukko kiekui kolmesti, mutta Timo valitsi väärin viidesti.

Ensimmäinen virhe: ministerivalinnat. Perussuomalaisille olisi kuulunut erittäin merkittävä valtionvarainministerin paikka, josta käsin olisi ollut erinomainen mahdollisuus vaikuttaa maan politiikkaan. Timo valitsi omien mieltymystensä mukaisesti ulkoministerin toimen, jota pidetään lokoisana seurustelu-upseerin tehtävänä. Samaan pakettiin kuului Jarpan posketon oikeusministeri-työministeri-yhdistelmä, jossa ei ollut järjen hiventä. "Tee Jarppa duunit, mikä lähden edustamaan". Surkea kokonaisuus, oman edun vuoksi.

Toinen virhe: Kreikka-tukipaketti. Kymmenen vuotta eteläisten euromaiden tukemista vastustanut Timo kuittaa käytännössä ensimmäisenä toimenaan nimen alle paperiin, jolla suomalaisten eurot siirtyvät muille maille. Tukipaketti oli hallitukseen pääsyn hinta, eikä mikään saanut häiritä kuningastietä. Viis lupauksista, hallitukseen oli päästävä.

Kolmas virhe: duunareiden unohtaminen. Hallituskauden alkuhuumassa Timo kuittaa hyväksynnän ydinkannattajiaan turpiin leiponeeseen pakkolakipakettiin. Keskivaiheilla sama sävel jatkuu liikennekaaressa, ja loppukaarteessa tarjoillaan aktiivimallia. Haluttomuus perehtyä asioihin, kyvyttömyys pitää tiukkaa linjaa neuvotteluissa, välinpitämättömyys niistä, jotka olivat Timon sanaan uskoneet. It was all just for the show.

Neljäs virhe: Kyvyttömyys padota 2015 maahanmuuttoaaltoa. Timolla riitti vielä rohkeus neuvotella kiristyksiä, mutta kun olisi pitänyt laittaa kova kovaa vastaan, hän valitsi mieluummin hallituskumppaneidensa kannan kuin omien kannattajiensa ylivoimaisen enemmistön kannan. Kun yhdeksän PS-ryhmän kansanedustajaa ehdotti linjan olennaista kiristämistä, Timo päätti heivata ulos mieluummin heidät kuin pistää hallituskumppaninsa tiukoille. Oma asema ei saanut vaarantua, ei mistään syystä.

Viides virhe: vaalituloksen halveksunta. Tämä virhe oli Veikko Vennamon opetuslapselle kaikkein kamalin ja teki Timosta loppuiäkseen 2000-luvun Juudaksen. Suuri ego ei kestänyt kilpailua ja oman suosikin tappiota Halla-aholle. Perussuomalaisten kannattajien tahdonilmaisun halveksunta puoluekokouksessa ja demokratian alkeellisimpien pelisääntöjen unohtaminen johtivat rujoon lopputulokseen, jonka syy ilmiselvä kaikille muille paitsi sinisten puoluetoimistolle.

Kun sanoo yhtä ja toimii toisin, menettää uskottavuutensa. Suomalaiset eivät ole tyhmiä. Yhdessäkin tällaisessa virheessä olisi jo ihmisillä nieltävää. Timo teki niitä peräkkäin viisi, ja aina samasta syystä: Oman henkilökohtaisen etunsa vuoksi.

+++

Suomen Kuvalehdessä asiaa pohtineelle puoluesihteeri Matti Torviselle vielä neuvo: Kommentoit Timoon viitaten: ”Isä, älä jätä meitä. Jos Soini on mukana, sillä on 3-4 prosenttiyksikön merkitys”.

Olet Matti oikeassa, mutta eri tavalla kuin luulet. Jos Timo on mukana, on hänen vaikutuksensa tuo 3-4 prosenttiyksikköä. Alaspäin. Niin kauan kuin kansanvaltaa avoimesti halveksunut mies roikkuu mukana, ei sinisillä on toivoa paremmasta.

Kun Timo lopulta kahmaisee vihoviimeisen hillotolppansa jäähdyttelypaikan muodossa, on nöyryytys oleva täydellinen. Sinisten kannattaa ympätä iltarukouksiinsa harras toive siitä, että hilloloikka tapahtuu eduskuntavaalien jälkeen.

MatiasTurkkila
Perussuomalaiset Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Perussuomalainen-lehden ja Suomen Uutisten päätoimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu