Touko Aalto ei enää nouse
Vihreät on epävakaassa tilassa, eikä vaihtoehtoja ole enää kuin yksi.
Olipa kerran, ei kovin kauan aikaa sitten, eräs nuori prinssi kaukaisessa pohjoisen maassa. Hänet hovinsa johtajaksi kruunattiin, iloisten kansalaisten hurratessa kera ilmapallojen ja hurraa-huutojen. Nuoria olivat hänen innokkaimmat kannattajansa, hymyileväisiä ja täynnä elämää. Se kesä oli kukkeaa, ja elämä ihanaa.
Päivät kuluivat. Ja kuten saduissa niin usein käy, alkoi huolia kasaantua taivaalle. Kaukaisten maiden suunnalta alkoi kuulua ikäviä asioista. Idästä – Kiinan ja Intian maista, nousi ilmastonmuutoksen musta henkäys.
Hiilidioksidi – elämän tyrehdyttäjä, kuoleman tuoja. Siinä olisi nuoren prinssin arvoinen uhka.
Suurissa sankaritarinoissa on tapana, että nuori oikeamielinen sankari käy ratsunsa, koiravaljakkonsa tai kuurakettinsa selkään ja karauttaa kohti ylivoimaista vihollista. Hän kohtaa matkan aikana lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta ystäviensä, opettajansa ja neuvokkuutensa avulla sankari voittaa vaikeudet yksi kerrallaan, oppii arvokkaan opetuksen ja suoriutuu lopulta tehtävästään.
Satumme nuoren prinssin tehtävä oli mitä ilmeisimmin vaikea, lähes mahdoton. Kuten niin monet prinssit häntä ennen, hän kävi urhollisesti matkaan. Prinssi nousi sponsoritarroilla tapetoidun pyöränsä selkään ja lähti nujertamaan Lohikäärme-Ilmastonmuutosta.
Mikäs siinä lähtiessä, tuumi hän. Ystävien tuki takanansa, samoin perheen ja hoviväen. ”On vihreä perhe saman katon alla”, kuultiin hänen toisinaan lausahtavan.
+++
Iltasatumme on edennyt melko tavanomaisia polkuja tähän saakka. Tässä kohden tapahtuu kuitenkin eriskummallinen sarja sattumuksia.
Vanhoissa tarinoissa on tapana, että prinssin kultahiuksinen ja enkelikasvoinen immyt suikauttaa urholle suudelman ja toivoo tämän pikaista paluuta. Nyt kävi toisin. Prinssin immyt havaitsikin prinssin pelehtivän hoviväen kanssa. Hän suuttuu ja pakkaa laukkunsa.
Prinssi, hieman hämillään, taluttaa uuden seuralaisensa parrasvaloihin. Tämä puhuu seksistä, panemisesta, seksistä, pettämisestä ja seksistä. Hivenen myöhemmin uusi seuralainen julkaisee videon, jossa ihmiset kaatavat maalia päällensä. Tarkoitus on pitää meteliä niiden prinssien puolesta, joka haluavatkin saksia hiuksensa ja housunlahkeensa ja sensellaisensa muuttuakseen prinsessoiksi – sekä toisinpäin.
Syksy saapuu.
Tarinoiden arkkityyppiset sankarit ovat hyveellisiä ja korostetun oikeamielisiä. Jos he eivät ole sitä tarinan alussa, heitä ohjaamaan ilmestyy pian viisas opettaja. Tähtien Sodan nuorta Luke Skywalkeria opasti ensin Obi-Wan Kenobi, myöhemmin Yoda. Sormusten herran Frodolla oli Gandalfinsa ja Harry Potterilla professori Dumbledorensa. Jopa greippikainalo Rambolla oli eversti Trautmaninsa.
Opettajan viisaat neuvot auttavat tilanteissa, joissa heikompi mieli taipuisi.
Mutta nuorella prinssillämme ei vaikuta olevan opettajaa laisinkaan. Vihreä tarusto mainitsee hänellä olevan viisi puheenkirjoittajaa, mutta varsinaisesta mentor-suojatti-suhteesta ei kukaan hiisku sanaakaan.
Vailla viisasta opettajaa prinssimme askeltaa pian karhunrautaan, josta ei ole poispääsyä. Perjantaina turvapaikanhakijoiden palautuksiin tuskastunut nuori vihreä lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yrittää estää palautuslennon, ja saa prinssin kommentoimaan äärimmäisen epäviisaasti. Tämä antaa ymmärtää lain rikkomisen olevan hyvästä. Kannanotto kyseenalaistaa sekä oikeusvaltioperiaatteen että lentoturvallisuuden yhtä aikaa.
Vanhan sanonnan mukaan älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
+++
Liekö tuhkolmalaisessa yökerhossa virranut omenaviiniä, vaiko vahvempia nesteitä, mutta yhtä kaikki nuoren prinssin yölliset toimet rävähtävät pohjoisen kuningaskunnan tajuntaan. Paidaton Aalto pieksee miestä takapuolelle.
Seksiseikkailut olivat jo aiemmin liitetyt prinssin hahmoon vähintäänkin rivien välissä, tällä kertaa visuaalisuus rynnistää silmille.
Sekoiluepisodi toisensa jälkeen kalvaa hovin suosiota. Kannatusmittauksissa lukee useampana kuukautena otsikossa sana ”syöksykierre”.
Yökerhokuvien julkaisusta seuraa vähemmän lempeitä päänsilityksiä. Prinssin edeltäjä Ville Niinistö hylkää kohteliaisuuden ja purkaa mieltään. Haukut on hyvin ohuelti verhottu diplomatiaan.
Miksi moitteet annetaan julkisuudessa? Sen sijaan, että vihreiden vanhat toimisivat Aallon opettajina, he toimivat tämän pyöveleinä.
Vihreää hovia seuraavien on hyvin vaikeaa välttyä puntaroimasta, onko moitteiden taustalla jotain muutakin kuin pelkästään Touko Aallon suoritus. Ville Niinistön suosikki Emma Kari kun jäi puheenjohtajakisassa hopeasijalle.
+++
Seuraavaksi prinssimme pakenee eduskunnassa toimittajia. Tällaista virhettä ei yksinkertaisesti puoluejohtajan tasolla voi tehdä.
Ei kestä enää kauaa.
Prinssi nousee vielä pitämään viimeisen tulisen puheenvuoron tuulen mustasta henkäyksestä, ilmastonmuutoksesta. Sanat ovat silkkaa apokalypsiaa.
Viiden päivän päästä, kaikkensa antaneena tarinan sankari sortuu sairasvuoteelle. ”Jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan”, prinssi kertoo.
Kuukauden päivät hän nuolee haavojaan.
Politiikan tantereiden seuraajat antavat hänelle kohteliaasti aikaa toipua. Sairastunutta ei ole syytä piestä enempää. Antaa miehen levätä, uutta koitosta varten.
Sen kuukauden ajan onni on vihreille poikkeuksellisen suosiollinen. Ei lehteä, ei uutislähetystä, joka ei puhuisi ilmastonmuutoksesta. Oiva noste, jonka turvin haavoittunut sankari voitaisiin hurrata takaisin satulaan.
Prinssiä tuuraamaan nostetaan Maria Ohisalo, hentoääninen helsinkiläinen. Hän joutuu välittömästi valtakunnan kouliintuneimpien poliitiikkojen kanssa debattiin. Vaikka mittelön lopputulosta yrittäisi kuinka kauniisti tulkita, on julmaa nähdä, miten vihreät heittävät pääministeriä vastaan ensimmäisen kauden valtuutetun. Kontrasti on niin tyrmistyttävä, ettei Juha Sipilän tai Antti Rinteen kannata edes yrittää taklata Ohisaloa.
Prinssiä odotetaan palaavaksi. Saavu jo, päätä piinamme. Jatka tärkeää tehtävääsi.
Kun kuukausi on kulunut, saapuu uusi viesti. Karulle seinälle ilmestyy kalsea ilmoitus, joka kertoo sairausloman jatkuvan vielä toisenkin kuukauden. Sankari ei jaksanut silloin, eikä jaksa vieläkään.
Hiljaisuus laskeutuu.
Tarina on tullut päätökseen.
+++
Ikävä sanoa, mutta Touko Aallon ilmoitus sairausloman jatkamisesta on viimeinen naula hänen puheenjohtajuutensa arkkuun.
Huippupoliitikon tehtävä on erittäin vaativa. On oltava asiaosaamista, nopeutta ja pelisilmää. Sekä näiden lisäksi sitkeyttä kestää niinä aikoina, joina onni ei ole myötäinen. Aallon kriisikestävyys joutui usean yhtäaikaisen kriisin johdosta puntariin, ja osoittautui riittämättömäksi niihin tehtäviin, joita hän on tavoitellut.
Ellei pysty omia asioitaan hoitamaan, on vaikeaa nähdä, että pystyisi muidenkaan edun perään katsomaan. Pääministeriä tai minkäänlaista muutakaan ministeriä ei voi leipoa taikinasta, joka murentuu, kun kaulin painaa vähän lujempaa.
Vaimonsa jättämää, laittomuuksiin yllyttävää, omiensa hylkäämää ja terveytensä menettänyttä miestä on liian vaikeaa enää nähdä suuren tarinan sankarina. Ja kun lumous katoaa, on satu lopussa. Kun tarinamme prinssi poikkesi sankarin polulta, hän teki sen lähes aina kahdesti. Luonne on kohtalo, eikä omia piirteitään voi paeta.
Touko Aallon puheenjohtajuuskausi alkoi huonoissa merkeissä, ja lähti välittömästi väärille raiteille. Sarja epäonnistumisia ja järjenvastaisia ulostuloja sysäsi Aallon itsensä epävakaaseen tilanteeseen, sekä hänen ohellaan myös vihreän puolueen.
Kun dynaaminen järjestelmä joutuu epävakaaseen tilaan, on sitä erittäin vaikeaa uudelleenvakauttaa millään muulla kuin hard resetillä. Vihreät on nyt tällaisessa tilanteessa. Jos Aallon johdolla jatketaan, koko puolueen epävakaus jatkuu.
Vaihtoehtoja on vain yksi.
Vihreiden epäkiitolliseksi tehtäväksi jää todeta tilanne ja yrittää selvitä puheenjohtajan vaihdosta mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin.
Voi kauhistus sentään: kolmekymppinen löytää uuden flamman ja siitä tulee vähän sekasotkua elämään. Onneksi sentään Perussuomalaisten puheenjohtaja on kertakaikkiaan mallikelpoinen perhe- parisuhdeasioidensa hoitaja.
Ilmoita asiaton viesti
Touko on monin verroin sympaattisempaa kuin Ville-edeltäjäänsä. Toivon hänelle pikaista paranemista (enkä ole vihreä tässäkään asiassa). Elämä heittää, itse kullekin…
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti Touko saa ennen kaikkea itsensä kuntoon. Sen jälkeen hän voi sitten miettiä, onko puheenjohtajana toimiminen sen arvoista.
Vihreillä ei tosin ole mitään kiirettä. Vaalit tietenkin lähestyvät mutta uudet vaalit tulevat jälleen 4 vuoden kuluttua. Mikään katastrofi ei ole edes sekään, että vaaleihin mentäisiin Maria Ohisalon johdolla. Hän pystyy varmaan tekemään kampanjasta itsensä näköisen. He tulevat saamaan noin 10-12% kannatuksen ja ovat käytännössä hallituksen muodostamisen vaa’ankieli. Kolmen suurimman joukkoon taas mahdollisuudet ovat minimaaliset.
Ilmoita asiaton viesti
Meinaako persut saada liikkuvia äänestäjiä vihreiltä 🙂
Halla-ahon ja Hakkaraisen esimerkillä olisi homma voinut sujua paremmin.
Persut ei enää nouse.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kaikessa ole kyse äänistä, ystävä hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikissa hyvissä sankaritarinoissa päähenkilö lyödään pari kertaa lattiaan lukua ottamaan. Sieltä sitten nousee sisuuntuneena ja vetää politiikan konnia kuonoon. Älä vielä nuolaise.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi hienoa, jos palaisi. Mutta tuo ylläoleva on niin sanotusti valistunut arvaus sen puolesta, että näin ei todennäköisesti käy.
Ilmoita asiaton viesti
Börje = viisi autoa
Ilmoita asiaton viesti
Touko Aallon kohdalla ei olekaan kysymys siitä, että hänet olisi lyöty lattiaan muitten toimesta. Hän lysähti sinne itse omaa heikkouttaan.
On inhimillistä osoittaa häntä kohtaan myötätuntoa ja sääliäkin, mutta hänen nostamisensa kansallisille tai vielä vähemmän kansainvälisesti merkittäville posteille olisi mielestäni kansallinen turvallisuusriski.
Ajetellaanpa, että Touko Aalto olisi ehdolla valtioneuvoston jäseneksi, taikka johonkin EU:n merkittävään tehtävään Suomen edustajaksi.
Olisi siinä päättäjillä pähkäiltävää!
Ilmoita asiaton viesti
Kummeksuin alun alkaenkin Aallon valintaa puheenjohtajaksi. Ei minkäänlaista karismaa, juro jörökki.
Ei kyllä edeltäjäkään ollut kuin armoton räksyttäjä, hoki samaa mandraa; koulutukseen pitää panostaa. Siihen loppuivat neuvot.
Ilmoita asiaton viesti
Åkesson latasi 6kk.
Ilmoita asiaton viesti
#6 Åkessonilla ei toki mitään asiaa edes riviministeriksi, joten voi sitä saikutellakin ja palata takaisin räksyttämään tyhjää oppositiossa.
Vähän paha paikka Aallolla kyllä, kun ne eduskuntavaalit ovat niin lähellä ja samoista äänistä kilpailemassa hyvin rasvatut puoluekoneet vakiintuneissa puolueissa. Vihreät ovat tippuneet demareiden taakse kakkoseksi puoluebarometrissa, mutta mielikuva edelleen on verrattain hyvä. Samaa ei voi sanoa Aallosta, jonka henkilökohtainen luottamus on samoissa pohjamudissa Halla-ahon kanssa.
https://yle.fi/uutiset/3-10464317
https://www.iltalehti.fi/politiikka/20180831220117…
Ilmoita asiaton viesti
Aivan kuin Turkkila vähättelisi Ohisaloa. Voin olla väärässäkin tulkintoineni, mutta uskaltaisin jopa pieneen vetoon, että Maria Ohisalo on seuraava Vihreiden pj.
Eikä siinä kaikki. Uskaltaisin vetoon myös siitä, että Ohisalon myötä puolueeseen tulisi enemmän myös poliittista järkeä ja kannatuksen kasvua. Oman aikansa tietysti ottaa kouliutua politiikan huipulle, kuten SDP:n Anttikin on kömpimisellään osoittanut.
Touko Aalto poistuu takavasemmalle.
Ilmoita asiaton viesti
Puheenjohtajia tulee ja puheenjohtajia menee. Ei siinä ole mitään kummallista. Tämä on vain sitä demokratiaa.
Nyt näyttää siltä että Aallon on tässä tilanteessa turha ripustautua valtaan ja vihreden olisi paras valita itselleen uusi puheenjohtaja.
Sillä ei ole merkitystä onko Aalto itse syypää tähän puolueen alamäkeen, vai onko syy jossain muussa. Keulakuvaa tulisi tässä vaiheessa jokatapauksessa vaihtaa.
Itse pidän Aallosta enemmän kuin edeltäjistään, mutta jostain syystä minun mielipiteeni ei näytä olevan mikään yleinen mielipide, vaan monet pitivät enemmän siitä ärsyttävästä ja räksyttävästä Niinistöstä.
Minunkaan mielipiteilläni henkilöistä ei kuitenkaan ole mitään väliä, vaan vihreiden kannattaa nyt valita itselleen toisenlainen puheenjohtaja, sellainen joka saisi vaaleissa kannatuksen nousemaan. Toivottavasti vihreät tekevät oikean valinnan.
Ilmoita asiaton viesti
Touko Aallossa on nyt iso vika . Nyt kun hän on sairas lomal ja makaa maassa . Niin kun maassa makavaa ei voi potkia , niin täytyy malttaa jotta jos nousis niin sitten häntä vois huuattaa …
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi uusi puheenjohtaja ei ole Vartia. Antero olisi vaarallisin vihreä karismansa takia, onneksi vihreissä on mielikuvataisteluissa karaistunut stalinistisiipi, jolle ei Vartia olisi kelvannutkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreillä on aatetta ja ihanteita. Esimerkiksi puheenjohtajan pakkovaihto on idealismia, jossa varmaan on takana kauniita ajatuksia ja hyviä tarkoituksia.
Tällä hetkellä Vihreiden eturintama on varsin kokematon. Siis poliittisesti, valtakunnan tasolla. Johtuu osittain tuosta pakkovaihdosta.
Olisiko meidän perussuomalaisten kannalta Emma Kari toivottavampi Vihreiden johtaja kuin Touko Aalto? Yhtä hyviä toki molemmat.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaiset ja kristilliset lienevät ainoat puolueet, jotka ovat täysin eri ekolokerossa vihreiden suhteen. Joten puolueet eivät kilpaile lainkaan samoista äänestäjistä eikä siis vihreiden puheenjohtajalla ole kuin välillistä merkitystä.
Vielä ei ole nähty, miten kova jätkä tohtori Ohisalo on…
Ilmoita asiaton viesti
Voisi mennä tietty huonomminkin. Aalto on edellisistä eduskuntavaaleista tuoreimman HS-gallupin mukaan vielä 3,5%-yksikköä voitolla.
Samoihin aikoihin valitun Halla-Ahon lukema on -7,2%-yksikköä ja kaupanpäälle puolueen jakautuminen.
Ilmoita asiaton viesti
Harvinaisen lapsellinen kirjoitus. A. Aivan liian pitkä muka satu, täysin ennalta arvattavaa jaarittelua, booooring. B. Loppupäätelmä osoittaa kirjoittajan melko vaatimattomat taidot kertoa mitä muka hauskalla sadullaan tarkoitti. Eli vi..uilla toisen ihmisen heikkouksille. No ei mitään uutta ala-arvoiselta ”päätoimittajalta”.
Ilmoita asiaton viesti
Ovathan muutkin nousseet.
27.2.2018: Teuvo Hakkaraisen sairausloma jatkuu vielä viikkoja
https://www.ksml.fi/kotimaa/Teuvo-Hakkaraisen-sair…
11.10.2018: Teuvo Hakkarainen kertoo pistäneensä korkin kiinni – valmistautuu kaksiin vaaleihin: ”Kännääminen tässä talossa pitää loppua, kaikilta”
– Tarjoillaan sellaista ainetta, joka on joillekin ongelma. Ja sen jälkeen aletaan syyttämään, kun on töppäillyt. Se on hyvin raukkamaista touhua, Hakkarainen purkautuu.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/be554d42-bb22-…
– Lieventäviä asianhaaroja Aallonkin kohdalle.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä nähdään, että politiikka henkilöityy liikaa pariin johtajaan, jopa vihreissä. Kuvaavaa on, että henkilökultti on eniten arvossaan persuissa, jotka kirjoittavat hienoja satuja prinsseistä.
Ilmoita asiaton viesti
Persuilla on se ”äijäkin”, joka jostain syystä ottaa sairauslomia.
Lehti: Teuvo Hakkarainen haki kuukauden sairausloman ”huvikseen”
https://www.ksml.fi/kotimaa/Lehti-Teuvo-Hakkaraine…
Ilmoita asiaton viesti